Perjantaina sain tietää, että olen saanut uuden vakkarityöpaikan ja aloitan siellä 11.2. Jippiii!!

Lauantaiaamuna klo 8:00 suunnattiin Kokkolaan Annan ja Kaisin kanssa katsomaan Annan tulevaa vesikoiraa. Ensimmäisen kerran pysähdytiin Tampereella, jossa käytiin kaupassa ja vietiin Kaisin koirat hoitoon. Kaupan pihassa auto ei kuitenkaan suostunut käynnistymään. Kaisi epäili sen johtuvan siitä, että moottorin (?) täytyy saada viiletä. Odottelimme siinä parkkipaikalla auton viilentymistä ja meinäsin kuolla nauruun. Oltiin oltu siinä ehkä 15 min eikä mitään vieläkään tapahtunut. Kaisi ja Anna päätyivät siihen, että autoa täytyy työntää. Näin se saataisiin todennäköisesti liikkeelle. Mä ajattelin, että en varmasti ala työntää autoa Citymarketin parkkipaikalla Tampereella. Oli pakko kuitenkin nöyrtyä, kun Anna seisoi jo pihalla valmiina työntämään. Pyysin Kaisia vielä kerran kokeilemaan ja samalla tsemppasin autoa: "Käynnisty, käynnisty". Auto lähti liikkelle ilman työntöapua. HUH!!!

Päästiin Seinäjoelle ja mentiin syömään. Kun tultiin ulos ABC:ltä, pihalla oli varmaan 30 henkinen miesjoukko. Mentiin autoon ja se ei suostunut lähtemään liikkkeelle. Ja taas nauratti... Toisella yrittämällä onneksi lähti, mutta voitte arvata kuinka paljon seurue katsoi meitä. =0

No oltiin päästy n. 30 km päähän Kokkolasta, kun auton vauhti alkoi hyytymään ja Kaisi kysyy "mitä tälle autolle tapahtuu, mitä tälle tapahtuu?" Anna oli puoliunessa takana ja kysyy vaan "kai jarrut toimii". No onneksi toimivat ja päästiin tiensivuun. Kaisi epäili taas moottorin kuumumista ja jäätiin odottelemaan auton jäähtymistä. Oltiin varmaan 15 min seisty siinä, kun ensimmäinen auto pysähtyi ja kysyi onko meillä joku hätä. No ei muuta kuin se, että auto ei käynnisty. =) Buhahaaaa!!!! Soitin pari puhelua kavereille enkä meinannut saada asiaa kerrottua, koska mua nauratti niin sairaasti. Onneksi Kaisia ja Annaa nauratti myös. Tässä vaiheessa yritettii myös työntää autoa, mutta ei sekään auttanut. Oltiin varmaan tunti seisty siinä eikä auto vaan suostu lähtemään käyntiin. Seuraava auto pysähtyi ja joku mies ruotsiksi kysyi taas onko ongelmia. Siinä vaiheessa Kaisi oli soittanut jo pennun kasvasttajalla, voisiko hän tulla hakemaan meidät. Kaisi selitti miehelle (joka puhui myös suomea), että meitä tullaan hakemaan. Mies oli jostakin tiepalvelusta. Mies lähti, mutta sanoi että jää odottmaan, että saadaan apua. Kaisi alkoi miettiä, kuinkakohan paljon maksaisi, jos mies hinaisi meidät Kokkolaan. Kaisi kävi kysymään hintaa ja vastaus oli pulla kahvit. Ei muuta kuin joku vipu kiinni Agyyn (auton rekkari) ja mies hinasi meidät kasvattajan pihalle, joka oli tullut yhteen risteykseen meitä vastaan omalla autollaan. Maksettiin miehelle 20 euroa avusta. Se oli ainut käteinen, mitä meiltä löytyi. ;)

Mentiin sisälle katsomaan pentuja ja samalla meitittiin, miten päästään Kokkolasta kotia. Kello oli varmaan n. 17:00, kun oltiin perillä. Ihailtiin pentuja ja Kaisi kävi vielä kerran kokeilemassa suostuisiko auto lähtemään käyntuiin. Ei suostunut. Sitten alkoi kova soittelu, josko joku voisi etsiä meille bussin/junan millä päästäisiin Helsinkiin. Aluksi näytti siltä, että Kokkolasta ei pääse launatai-iltana ollenkaan Helsinkiin. Sitten löytyi bussiyhteys Porin kautta, joka olisi ollut 10:40 sunnuntai aamuna kotona. Vähän ajan päästä tuli uusi puhelu ja selvisi, että 00:16 lähti juna Kokkolasta kotia. Ainut ongelma oli se, että Kaisin koirat olivat Tampereella päivähoidossa. Juna pysähtyisi Tampereella neljän aikaan ja Kaisi ajatteli, että hän hyppää junasta ja jää sinne. Lopulta uskaltautui kysymään kaveriltaan, suostuisiko hän tuomaan koirat juna-asemalle keskellä yötä. Kaveri oli niin kiltti, että sopivat että koirat tulevat asemalla ja Kaisi nappaa ne junaan.

Kun kotimatka kuljetus oli selvä pystyttiin keskittymään pentuihin. Kaisi sijoittaa pennun Annalle ja pentu tuli valittua. Pennun nimeksi piti tulla Marta, mutta se ei kuulemma aivan näytä siltä. Koko Annan suku odottaa kuitenkin Martaa, joten saa nähdä mikä nimi pennulle jää. ;)

Kasvattajalla oli joku meno illalla ja puoli yhdeksän aikaan hän heitti meidät Kokkolaan ja me mentiin syömään ja odottelemaan junan lähtemistä. Syötiin räjähdyspisteeseen asti ja lasku oli puolet pienempi kuin Hesassa syödessä. =) Juna tuli ajallaan ja 6:47 sunnuntai aamuna oltiin Pasilassa, jossa Annan isä odotti meitä ja toi kotiin. Kaisi oli myös järjestänyt itselleen kyydin kotia.

En muista koska olisin yhden päivän aikana nauranut yhtä paljon. Sunnuntainakin sain varmaan viidet kunnon naurut, kun mietin reissua. Harmi tietenkin se auto, mutta hauskaa oli ainakin. Ja onneksi mitään vakavampaa ei sattunut. Viikon päästä Anna hakee pennun kotia. =)

Vauhti Vinha kuulumisia:

Lauantaina Velmu sai uuden kaverin, kun sekarotuinen Jippo muutti sen laumaan.

Sunnuntaina Oiva ja Niko kävivät kisoissa. Tuloksena 5. Nolla on jo tosi lähellä! Onnea! =)