Torstaina meillä oli poikkeuksellisesti treenit Purinalla. En muistanutkaan, kuinka ihanaa siellä on treenata. Tilaa puolikkaassa hallissa on tuplasti enemmän kuin agitokolassa. Terhi oli suunnitellut todella kivat treenit ja kun tehtiin kahta harjoitusta yhtä aikaa niin tekemistä riitti. A ja keinu oli vielä reunoilla niin niitäkin pääsi tekemään. Tein A:ta niin, että heitin pallon hiljaa menemään, kun Vinha oli laskevalla osuudella. Ekalla kerralla lähti pallon perään, mutta oli remmissä, niin sain kiellettyä. Sitten teki hyvin. Lisäsin palloon vauhtia ja taas yksi karkaus. Pääsin huomauttamaan, koska oli edelleen remmissä. Näitä pitäisi tehdä paljon lisää. Treeneistä jäi todella hyvä mieli. Tälläisistä treeneistä tykkään, missä montaa asiaa tehdään yhtä aikaa ja toistoja saa paljon kuin myös palkkauksia.

Viime viikolla Marta häröili taas omissa treeneissään, mutta ei yhtään niin pahasti kuin edellisellä viikolla. Marta ei jotenkin pysty hallitsemaan intoaan, tykittää aivan täysillä menemään ja kun pitää kääntyä niin matka vaan jatkuisi eteenpäin. Tähän ongelmaan täytyisi jo nyt yrittää puuttua, sillä kun taidot kasvaa niin ongelma varmaa vaan suurenee. Ville ehdotti suhinaa. Täytyy pohdiskella. Nyt meillä oli rimat alimmassa korkeudessa. Kotiläksyt on jäänyt nyt ihan minimiin, täytyis ryhdistäytyä, sillä niistä olisi tosi paljon apua. Anna on onneksi treenannut kontaktien oikeaa pysähtymispaikkaa mun ohjeiden mukaan.

Vinhan tämän päivän treenit meni hyvin. Sylkkärit (onkohan edes oikea termi) alkaa vihdoin onnistumaan. Tänään oli itsenäiset treenit. Meillä oli kiva harjoitus, joskin vähän liian pitkä mun makuun. Teinkin sitä pätkissä, jotta sain palkata usein. Tullessani treeneihin yritin jäädä normaaliin tapaan pois bussista. Vinha menee aina ekana ja kun se oli hypännyt ulos, kuski sulki ovat. Mun kädet jäi ovien väliin puristuksiin (ovet eivät ehtineet aivan kiinni, kädet oli siis ihan puristukissa, mutta ei vielä niin, että olisi todella sattunut) ja itse olin siis bussin sisällä. Yritin työntää niitä auki, mutta bussin ovet eivät aukea, vaikka jotain olisi välissä. Huusin tietysti omaan tuttuun tyyliini " AVAA OVET, MUN KÄDET ON TÄÄLLÄ VÄLISSÄ, ja vähän hiljempaa kirosin vielä päälle". Onneksi bussi ei ehtinyt lähteä liikkeellä sillä siinä olisi voinut käydä huonosti, koska remmin pää oli mun kanssa bussin sisällä. Selvittiin siis säikähdyksellä.

Vinha on ollut todella onnellinen sataneesta lumesta. Umpihangessa se vaan loikkii menemään. =) Eilen mentiin Annan kanssa hiihtämään. Tunnin lenkki tehtiin ja olin kyllä poikki uurastuksen jälkeen. Olisi niin kiva mennä uudestaan, mutta taitaa tämä lumi sulaa pois. Nyyh.

Metka aamulenkillä: