No niin, herra J pitää mua pilkkanaan. :D Viime viikolla kolme päivää meni ilman tuhoja. Torstaina oli raapinut sohvaa ja perjantaina syönyt lattialistaa. Sitten oli annettava periksi. Nyt Jymy on viettänyt päivät makuuhuoneessa yksin. Mä olen niin henkisesti valmistautunut tuhoihin, että vielä mikään ei erityisemmin harmita. Ja nää maistiaiset on olleet kohtuu huomaamattomia.

Jännitykselle jätin Jymyn maananataina koko päiväksi makkariin. Kun tulin töistä, oli vesikuppi sängyssä ja puolet makkarin lattiasta märkänä. Kyllä harmitti! Luulin, että parketti menee piloille pissasta, mutta se taitaakin mennä piloille vesileikeistä. Saan kyllä ihan vähän syyttää itseäni, sillä laitoin vettä pieneen muovikuppiin, jonka laitoin isomman muovikupin sisälle. Jymyllä kun on tapana tassuilla läträtä veden kanssa. No niitä kevyitä kuppejahan on ollut sitten mitä kivointa kanniskella ja nauttia vesisuihkuista! Parketti oli muutamasta kohtaa turvoksissa, mutta kun alkoi kuivumaan, niin päällepäin ei näy vahinkoja. Mietin vaan, että onko mulla kohta joku homeongelma täällä?

Tänään jätin painavaan keraamiseen kuppiin ihan vähän vettä, laitoin sen alle isomman vuoan ja kaksi pyyhettä niiden alle. Vesi oli saanut olla rauhassa, mutta tuholainen oli pissannut SÄNKYYYN!!!!!!! Voi prkl! Nyt mua pidetään pilkkana. Mutta ei auta, kun aloittaa taistelu Jymyä vastaan. =) Huomenna sänkyä koristaa kompostikehikot. Katsotaan, mitä se sitten keksii... Mä aion voittaa!!!

Kaikki kulmurit on lähteneet ja suurin osa muistakin hampaista. Josko viime viikon tuhoaalto olisi johtunut kutittavista hampaista?

Vanhemmat lähti perjantaina ulkomaille ja Ruska on ollut täällä meidän seurana. Metka lähti Millan kanssa kesäretkelle Joensuuhun Annan ja Marta vesikoiran kanssa. Millan ja Annan yhteinen tuttu asuu Joensuussa ja Anna ilmoitti Martan kahteen näyttelyyn sinne. Milla lupasi aluksi ottaa yhden koiran mukaan turistiksi, ettei mulle jää neljää, mutta päätti sitten ilmoittaa Metkankin kehään. Milla ei ole ennen ollut kehässä koirien kanssa ja muutaman kerran treenattiin kehäkäyttäytymistä. :) Varoittelin tuomareista etukäteen ettei tule pahempia pettymyksiä. ;)

Lauantaina tuomarina Karin Bergbom ja seuraavanlainen arvostelu:

Hyvä koko ja sukupuolileima. Hieman matalaraajainen. Hyvä pää ja korvat. Kuono saisi olla hieman vahvempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Luusto saisi olla vahvempi. Lyhyt olkavarsi, löysät kyynärpäät + lyhyt rintakehä. Takaosa saisi olla vahvempi. Hyvä karva. Häntä saisi olla suorempi. Liikkuu lyhyellä ja töpöttävällä taka-askeleella, löysästi edestä.

AVO EH, AVK2

Sunnuntaina tuomarina Hans Lehtinen ja arvostelussa luki: Esiintyy mallikelpoisesti, mutta se ei aina auta. Pää pitäisi olla voimakkaampi. Hyvin hennot raajat. Liian kuroutunut alalinja. Pyöreä ylälinja ja matala hännänkiinnitys. Töpöttävät liikkeet.

AVO H.

Mitään menestystä ei Joensuusta odotettu, joten varsinkin Hansin ensimmäinen kommentti sai hymyn huulille, kun Milla soitti. :D Voiko tuomari enää kiltimmin sanoa??? Ha ha haa...

Ja ettette luule, että Jymy on ihan hirveä, niin se on maailman ihanin, kun olen kotona. Kaikki tykkäävät siitä ja se tykkää kaikista. Kaveri kuvaili sitä hyvin: "avoin ja aina pieni pilke silmäkulmassa".